Saimme tänään vaaleanpunaisia vauvauutisia ystäväpariskunnaltamme! Ihanaa! Luin viestin aamulla sängyssä juuri herättyäni ja purskahdin itkuun onnesta, heidän puolestaan. Mieheni näytti hieman säikähtäneeltä ja näytin viestin hänellekin, kun en sanoja heti löytänyt. Tuli niin kirkkaana mieleen tapahtumat vajaa vuosi sitten, kun omakin pienokaisemme päätti tulla maailmaan hieman "suunniteltua" aiemmin. Silloin julkaisin Facebookissa seuraavan tekstin, joka sopii hyvin ystäväpariskunnallemmekin:
"Odotus.
Yhtä aikaa pelko ja kaipaus.
Ja vihdoinkin.
Käsi kädessä.
Lämmin henkäys iholla.
Pientä tuhinaa, ynähdys.
Kyyneleen kiilto silmäkulmassa.
Pieni käärö, ihmislapsi.
Meidän.
Odotettu lahja.
Onnenhetki."
Ihana teksti!
Viikolla sisareni oli meillä yökylässä pari päivää, syyslomalla. Kävimme tietysti shoppailemassa ja eksyin, ylläriylläri, Blossomiin. Siellä ihailin valkoiseksi maalattuja teksti-kivejä, kunnes käsiini sattui tuo "Everyday I love you" - kivi. Se tuntui jotenki heti omalta, siinä kun hymyilevän pikku poikani kanssa ostoksia tein. Ostin sen. Kiven. Rahalla. Kuulostaa hullulta, mutta siinä on niin ajatus ja tunne mukana, että en voinut jättää sitä hankkimatta. Varsinkin viime viikkoina, Ystäväni raskautta seuratessa, on tunteet ollu pinnassa, niin ystävänä kuin äitinäkin. Monena iltana olen poikaani nukkumaan viedessä tirauttanut onnen kyyneleet siitä, että olemme hänet saaneet elämäämme, ja samalla toivonut että Ystävillämme kaikki sujuisi hyvin. Lapsi on lahja, jonka saamme, jos se meille suodaan. Juuri nyt en voisi onnellisempi olla.
"ENNEN KUIN MINUSTA TULI ÄITI
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Tein ja söin lämpimiä aterioita.
Minulla oli tahriintumattomat vaatteet.
Minulla oli hiljaisia puhelinkeskusteluja.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Nukuin niin myöhään kuin halusin,
enkä kantanut huolta siitä,
kuinka myöhään menin nukkumaan.
Harjasin hampaani ja hiukseni joka päivä.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Siivosin kotini joka päivä.
En koskaan kompastunut leluihin tai unohtanut tuutulaulun sanoja.
Ennen kuin minusta tuli äiti,
en tullut ajatelleeksi,
olivatko minun huonekasvini myrkyllisiä vai eivät.
En miettinyt koskaan rokotuksia.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minun päälleni ei oltu koskaan
oksennettu,
kakattu,
syljetty,
pureskeltu,
pissitty
eikä nipistelty pienillä sormilla.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
Minulla oli täydellinen mielenhallinta,
-ajatuksieni ja vartaloni hallinta.
Nukuin koko yön.
En ollut koskaan pidellyt kirkuvaa lasta,
jotta lääkärit voisivat tehdä
kokeita tai antaa rokotuksia.
En ollut koskaan katsonut itkuisiin
silmiin ja itkenyt.
En ollut koskaan ollut äärettömän
onnellinen yksinkertaisesta hymystä.
En ollut koskaan istunut myöhään yöllä
katsellen nukkuvaa lasta.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan pidellyt nukkuvaa vauvaa,
vain sen vuoksi,
etten halunnut laittaa häntä sänkyynsä.
En koskaan ollut tuntenut sydämeni
murskaantuvan miljooniksi pieniksi palasiksi,
kun en voinut lopettaa kipua.
En koskaan ollut tiennyt,
että jokin niin pieni voi vaikuttaa elämääni niin paljon.
En koskaan ollut tiennyt,
että voisin jotakuta rakastaa niin paljon.
En koskaan tiennyt, että rakastaisin olla äiti.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En tiennyt miltä tuntuu
kun sydämeni on ruumiini ulkopuolella.
En tiennyt kuinka ihanalta voi tuntua,
kun syöttää nälkäistä vauvaa.
En tiennyt siteestä äidin ja lapsen välillä.
En tiennyt, että jokin niin pieni
voisi saada minut tuntemaan itseni niin tarpeelliseksi.
Ennen kuin minusta tuli äiti.
En ollut koskaan noussut ylös
yöllä kymmenen minuutin välein
tarkistaakseni, että kaikki on kunnossa.
En ollut koskaan tuntenut sitä
lämpöä
iloa
rakkautta
sydänsärkyä
ihmetystä
tai tyytyväisyyttä, joka äitiydestä tulee.
En tiennyt, että voisin tuntea niin paljon...
Ennen kuin minusta tuli äiti."
(teksti kopsattu www.positiivarit.fi)
Yhden asian tuossa kivessä muuttaisin: Lisäisin perään sanan "more".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti